Tappavatko leikkaukset orastavan talouskasvun 2015?

2

6.1.2015 Kirjoittanut Pekka Tuominen

Tulevat eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea talousvaalit. Roskalainakuplan puhkeamisesta alkanut finanssikriisi piinaa taloutta nyt seitsemättä vuotta ja suomalaiset alkavat ymmärrettävästi olla lopen kyllästyneitä tähän päättymättömään taantumaan. Yksi heistä on Yki Yksinkertaistaja, joka on päättänyt että, näissä vaaleissa hän äänestää sitä, joka esittää parhaan suunnitelman taantuman kääntämisestä jo vihdoinkin kasvuksi. Vaikka Yki seuraa uutisia ja hänellä on hyvä näppituntuma siitä mitä pitäisi tehdä, hän ei kuitenkaan tunne paljoa talousasioita, joten hän haluaa vielä keskustella asiasta taloustiedettä tuntevan ystävänsä Taina Taloustieteilijän kanssa ennen lopullista päätöstään.

Taina: ”Hei Yki! Halusit siis puhua vähän Suomen taloustilanteesta ennen vaaleja.”

Yki: ”Kyllä vain, Taina. Minulle lehtien taloussivut ovat vain paljon tylsiä numeroita ja erilaisia mystisiä käppyröitä, joten ajattelin että voisin vielä keskustella asiasta kanssasi ennen kuin päätän lopullisesti ketä aion äänestää.”

Taina: ”Oikein hyvä juttu! Talouskysymykset ovatkin näissä vaaleissa erityisen tärkeitä. Monesti ihmiset lähestyvät talousasioita pelkällä näppituntumalla ja ajattelevat että valtion taloutta kannattaa hallinnoida kuten he hallinnoivat omia rahojaan. Valtiontalous ja kansantalous ovat kuitenkin hyvin erilaiset kuin yhden ihmisen tai yhden perheen oma talous. Talousasiat eivät yleensä ole vaikeita, mutta usein ajatusten vieminen loppuun asti johtaa erilaiseen johtopäätöksen kuin pelkkä ensivaikutelma antaisi aihetta arvata. Siksi on fiksua että haluat pohtia asiaa. Yritän vastailla sinulle parhaani mukaan.”

Yki: ”Hyvä, aloitetaan siis. Olen seurannut kovasti lehtien kolumneja ja mielipidesivuja ja tiedän kyllä, että nyt tärkeintä on saada talouskasvu uudestaan käyntiin ja se onnistuu kunhan julkista sektoria pikimmiten leikataan. Kun tingimme terveydenhuollosta, koulutuksesta, päivähoidosta, poliisista ja muista palveluista nyt, se palkitaan talouskasvulla ja työpaikoilla. Suomi täytyy saada nousuun! Mutta mitkä leikkaukset pitäisi tehdä ensimmäisenä?”

Taina: ”Hetkinen, hetkinen… Mitä sinä sanoit siis lukeneesi?”

Yki: ”Mielipidepalstoja ja kolumneja. Ja pääkirjoituksia. Haluan seurata aikaani.”

Taina: ”Tuota… Sanoisin että meidän pitää nyt ottaa pari askelta taaksepäin ja vähän pohtia ensin tätä asiaa. Mielipidekirjoitukset, kolumnit ja pääkirjoitukset ovat toki kiinnostavaa luettavaa, mutta kannattaa muistaa että niiden kirjoittajat todennäköisesti edistävät jotain itselleen mieluisaa asiaa. Monesti sama kirjoittaja ehdottaa samoja uudistuksia ja toimenpiteitä, oli taloustilanne mikä hyvänsä. On aina epäilyttävää jos sama lääke on auttavinaan kaikkiin vaivoihin. Sanoisin, että jos tällä hetkellä toivot eniten talouskasvun käynnistymistä, leikkaukset julkisella sektorilla itse asiassa haittaavat sitä.”

Yki: ”Siis ymmärsinkö oikein? Tarkoitatko todella, että julkisen sektorin leikkaukset haittaavat talouskasvua?”

Taina: ”Kyllä ainakin välittömästi, siis muutaman lähimmän vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä niistä voi olla hyötyä tai haittaa, pitäisi tietää tarkemmin mitä leikataan. Mutta välittömät vaikutukset hidastavat kasvua eli tässä tapauksessa pahentavat lamaa.”

Yki: ”Vai että pahentavat! Mutta miksi sitten Juha Sipilä esimerkiksi ehdotti 8 miljardin euron lisäleikkauksia julkiseen talouteen? Ja Timo Soini halusi vähentää kymmeniä tuhansia työpaikkoja julkiselta sektorilta, samoin kuin muuten Juha Sipiläkin? Ja miksi Alexander Stubb haluaisi leikata 15,5 miljardin euron edestä julkista taloutta?”

Taina: ”Ovatko he todella puhuneet tuollaisia? Olen viettänyt liikaa aikaa taloustilastojen ja budjettikirjojen parissa, en oikein jaksa seurata poliitikkojen puheita. Sitä pitäisi tietysti kysyä heiltä, minun korviini nuo ehdotukset ovat vallan hulluja ja vaarantavat talouden elpymisen pahasti. Mittakaava on todella suuri, ota huomioon että koko valtion budjetti on yhteensä 54 miljardia. Olisikohan mahdollista, että he tekevät juuri niin kuin äsken sanoin usein tapahtuvan: ihmiset ehdottavat samoja lempiasioitaan riippumatta siitä mikä on tilanne. Sama lääke on auttavinaan aina ja mihin tahansa vaivaan.”

Yki: ”Mutta mitä haittaa siitä sitten on jos leikattaisiin vaikka tuo kahdeksan tai viisitoistakin miljardia pois julkiselta sektorilta? Tai irtisanottaisiin muutama kymmenen tuhatta ihmistä?”

Taina: ”Huh, nuo ovat kyllä melkoisia lukuja, paljon suurempia, moninkertaisesti, kuin mitkään tähän mennessä nähdyt leikkaukset. Vertailun vuoksi iso sellutehdasinvestointi on arvoltaan noin miljardi euroa. Jos leikataan julkista taloutta kahdeksan miljardia, se tarkoittaa että kansantaloudesta katoaa kysyntää kahdeksan suuren sellutehtaan rakentamisen verran – joka vuosi siitä eteenpäin! Toisaalta Stora Enson koko henkilöstö Suomessa on kymmenen tuhannen hengen paikkeilla. Kolmenkymmenen tuhannen ihmisen irtisanominen julkiselta sektorilta vastaa sitä, että Stora Enso irtisanoisi koko henkilöstönsä – kolmeen kertaan! Edes puhumatta työttömien henkilökohtaisesta kurjuudesta ja töihin jääneiden stressistä kun työt pitäisi puristaa tehdyksi jättileikkausten jälkeen, voitko kuvitella mitä sellainen tarkoittaisi Suomen taloudelle? Miten kävisi jos vaikka taloudessa olisi jo joitakin kasvun siemeniä itämässä ja sitten tulisi tuollainen pommi?”

Yki: ”Hmm… on se tietysti niinkin. Minulle miljardit eurot ja kymmenet tuhannet työpaikat ovat vain suuren kuuloisia lukuja. Noiden vertaustesi avulla ymmärrän nyt paremmin miten massiivisesta purkamisesta todella puhutaan. Se muuttaisi varmasti yhteiskuntaammekin jo paljon… Ja rehellisesti sanoen en tullut ajatelleeksi mitä se vaikuttaisi työpaikoilla, joissa irtisanomiset tehtäisiin.”

Taina: ”Niinpä, julkisen sektorin suurimpia työllistäjiä ovat sairaalat, terveyskeskukset, koulut, yliopistot ja korkeakoulut, päiväkodit ja pelastus- ja turvallisuusala. Niissä työskentelyn olosuhteet muuttuisivat varmasti melkoisesti. Puhumattakaan mitä se merkitsisi palveluiden laadussa meille niiden käyttäjille.”

Yki: ”Aivan, aivan, ymmärsin jo. Silti en vielä aivan niele väitettäsi, että leikkauksista ja irtisanomisista olisi pelkkää haittaa.”

Taina: ”En sanonut että niistä olisi pelkkää haittaa, sanoin että jos tavoitteena on tukea talouskasvun käynnistymistä, leikkauksista on haittaa sen tavoitteen saavuttamisessa.”

Yki: ”Nyt sinun pitää selittää vähän tarkemmin mitä tarkoitat.”

Taina: ”Meillä voi olla yhtä aikaa muitakin tavoitteita kuin vain kasvun alkuun pääseminen. Samaan aikaan pitää myös tavoitella valtiontalouden tasapainottamista, budjettialijäämän pienentämistä ja lopulta velanoton lopettamista ja velan lyhentämistä.”

Yki: ”No siitä velanotosta minä olenkin huolissani! Eli sinäkin siis haluaisit lopettaa sen?”

Taina: ”Tietysti! Vastuulliseen talouteen kuuluu, että maksamme ottamamme velan aina ajallaan ja säilytämme siten maineemme hyvänä velanmaksajana. Se turvaa rahoituksen saannin valtiolle silloin kun on tiukka paikka, esimerkiksi paha taantuma.”

Yki: ”Eli niitä leikkauksia tarvitaan sittenkin!”

Taina: ”Voi olla että tarvitaan jonkin verran, en minä sitä kiistä.”

Yki: ”Nyt en enää tiedä mitä ajatella. Äsken jo vakuutit minut, etten missään nimessä haluakaan äänestää leikkauksia ajavaa poliitikkoa. Pitäisikö niitä kannattaa vai ei, anna nyt joku suora vastaus!”

Taina: ”Annan toki, asia on ihan selvä. Kaikki on kiinni aikajänteestä. Juuri tällä hetkellä olemme keskellä pahaa taantumaa, jota on jatkunut aivan liian pitkään, eikö?”

Yki: ”Todellakin on!”

Taina: ”No tällä hetkellä meidän tärkeimmän tavoitteemme pitäisi olla kasvun alkuun pääseminen. Se tarkoittaa ennen kaikkea alkavaa vuotta ja sitä seuraavaa.”

Yki: ”Miten siihen alkuun sitten päästään?”

Taina: ”No ihan aluksi ei saisi aiheuttaa pahempaa vahinkoa. Eli ainakaan ei pitäisi tehdä mitään sellaista joka pahentaisi tilannetta ja tukahduttaisi kasvun alkuunsa.”

Yki: ”Tarkoitat siis niitä kymmenien tuhansien irtisanomisia ja miljardileikkauksia.”

Taina: ”Mitä itse ajattelet? Olisiko niistä apua kasvun aloittamisessa vuonna 2015 tai 2016?”

Yki: ”Okei, tästä puhuttiin jo. Olen jo vakuuttunut. Mitä tapahtuu sitten myöhemmin?”

Taina: ”Jossain vaiheessa suhdannekiertoa Suomi on taas nousu- ja korkeasuhdanteessa. Silloin on oikea aika maksaa velkaa pois. Ehkä tämä on helpointa perustella kysymyksellä: miksi ihmeessä velkaa pitäisi lyhentää nyt kun siihen tarvittavista leikkauksista olisi todennäköisesti kaameaa haittaa kansantaloudellemme? Miksei lyhennettäisi nousu- tai korkeasuhdanteessa kun talouden kantokyky sen paremmin sallii?

Yki: ”Mitä jos nousukautta ei tulekaan? Mitä jos tämä taantuma on pysyvä?”

Taina: ”Tuo nyt on jo vähän hupsua. Aina tähän asti nousukaudet ovat kääntyneet lopulta laskuksi ja laskukaudet nousuksi. Välillä on ollut jyrkempiä ja välillä loivempia muutoksia, välillä pidempiä ja välillä lyhyempiä suhdanteita. Tämä on 90-luvun lamaan verrattuna loiva mutta pitkä taantuma. Mutta jos joku osaisi vakuuttavasti nimetä taloudessa jonkin yllättävän muutoksen, joka juuri tällä kertaa olisi pysyvästi lopettanut suhdannevaihtelut, olisin siitä kovin yllättynyt. Sitä kyllä on nähty ennenkin, että nousukauden jatkuttua tarpeeksi pitkään jotkut aina vakuuttuvat että tällä kertaa tämä ei lopu koskaan, ja samoin on laskukausien kohdalla. Itse en siihen usko. Lihavat ja laihat vuodet seuraavat toisiaan, tuskinpa se olisi yhtäkkiä miksikään muuttunut.”

Yki: ”Entä jos kumminkin on?”

Taina: ”No sitten on, sitten sopeudutaan siihen tilanteeseen. Mutta toistaiseksi se on ennenaikaista. Ei ole järkevää suunnitella taloudenpitoa perusteettoman tuomiopäivänprofetian varaan. Se ei ainakaan olisi vastuullista. Yhtään sen enempää kuin olisi vastuullista kesken nousukautta suunnitella taloutta sen varaan, että sama nopea kasvu jatkuu loputtomiin.”

Yki: ”Hyvä on… mutta entä ne leikkaukset? Pitäisikö ne tehdä myös nousukauden aikana?”

Taina: ”Juuri niin, naulan kantaan! Siihen on kaksi merkittävää syytä. Ensinnäkin nousukausi kasvattaa luonnostaan verotuloja kun yritysten voitot kasvavat, useampi ihminen saa työpaikan ja palkat nousevat. Samalla julkiset menot pienenevät kun tulotason noustessa ihmiset tarvitsevat yhä vähemmän tukea yhteiskunnalta. Silloin siis tiedetään paremmin minkä verran todellista leikkaustarvetta on.”

Yki: ”Juurihan sanoit ettei taloutta saa suunnitella vain loputtoman kasvun varaan.”

Taina: ”Ei saakaan. Tarkoitan, että julkistalouden todellinen suhdannekorjattu kestävä meno- ja tulotaso on jossain matala- ja korkeasuhdanteen välissä. Jos teemme päätökset vain matalasuhdanteen perusteella, yliarvioimme leikkaustarpeen mikä, kuten todettiin, on omiaan entisestään pahentamaan välitöntä taloustilannetta. Toisaalta jos teemme päätökset vain korkeasuhdanteen perusteella, yliarvioimme helposti sopivan julkisen menotason. Kultainen keskitie on paras.”

Yki: ”Kuulostaa järkevältä, olen itsekin kohtuuden ystävä. Mikä on se toinen syy? Siis leikkauksien ajoittamiseen nousukaudelle?”

Taina: ”Siitä on myös suoranaista taloudellista hyötyä. Nousukauden aikana taloutta uhkaa ylikuumeneminen, johon vaikuttavat mm. se että kysyntä markkinoilla kasvaa niin suureksi, että se alkaa nostaa hintoja ja pidentää toimitusaikoja, sekä se että työvoiman saatavuus alkaa muodostua ongelmaksi. Ylikuumeneminen on itse asiassa yksi talouslaman alkamisen syistä. Jos julkistaloutta halutaan leikata, kannattaa se tehdä silloin kun ylikuumeneminen on vaarana, koska se hillitsee sitä. Samat asiat jotka olivat ongelmia taantumassa ovatkin nyt hyödyllisiä: julkisen kysynnän väheneminen ja mahdollisten irtisanomisten markkinoille tuoma työvoima lievittävät ylikuumenemisriskiä.”

Yki: ”Luulisin että ymmärrän mitä tarkoitat. Eli sikäli kun leikkauksia tarvitaan, pitäisi odottaa nousukautta. Niitä ei ainakaan saisi tehdä nyt kun ne vaarantavat talouskasvun alkuunpääsyn. Nyt on tärkeintä saada tämä vietävän finanssikriisi vihdoin loppumaan.”

Taina: ”Juuri niin! Ymmärsit tismalleen oikein.”

Yki: ”Ja velkakin kannattaa maksaa takaisin sitten nousukauden aikana. Silloin talous kantaa hyvin velkojen lyhennykset. Taitavat ne lyhennykset osaltaan auttaa tuohon selittämääsi ylikuumenemisongelmaankin. Silloinhan kansantalouden kokonaiskysynnästä vähenee aina velan lyhennysten verran joka vuosi.”

Taina: ”Taas juuri oikein. Sinustahan saisi oikean taloustieteilijän!”

Yki: ”No ei nyt sentään niin pitkälle mennä! Minun puolestani tämä asia alkaa olla selvä ja alan jo tietää ketä äänestäisin. Mutta minulla vielä pari huolenaihetta.”

Taina: ”Kerro toki!”

Yki: ”Ensinnäkin tiedän kyllä millaisia poliitikot ovat. Nyt saatetaan lupailla, että taloudenpito on tiukkaa sitten nousukauden aikana, mutta mahdetaanko silloin enää muistaa, että sitä lainaa pitäisi maksaa takaisin jotta, niin kuin sanot, tiukassa paikassa sitä voi sitten taas saada.”

Taina: ”Demokratiassa me kai saamme sellaiset johtajat kuin vaaleilla valitsemme. Tiedän kyllä että naivi ei pidä äänestäjän olla. Mutta tästä pääsenkin mieliaiheeseeni, eli vanhoihin taloustilastoihin. Lipposen hallitukset systemaattisesti maksoivat edellisen laman aikana otettuja velkoja ja tekivät myös leikkauksia, vaikka taloudessa meni hyvin ja houkutuksia valtion menojen paisuttamiseen varmasti oli. Emme tietenkään voi varmaksi tietää, että seuraavalla nousukaudella käy samoin, mutta mahdollista se siis ainakin todella on.”

Yki: ”Hmmm… Pitää olla yhtä tarkka sitten nousukaudella äänestään kuin täällä taantuman kurimuksessakin. Toinen jäljellä oleva huoleni on välittömämpi ja oikeastaan vakavampi. Se koskee myös valtion velkaa. Kun tämä valtion holtiton lainanotto vain koko ajan kasvaa ja kasvaa, eikö meidän ole jo pakko irtisanoa hoitajia ja opettajia ja muita ja leikata palveluita? Me olemme kohta Kreikan tiellä ja lainamme roskalainoja. Ei tässä kohta ole enää varaa ajatella pian kohta ehkä alkavaa kasvua. Pakko leikata ja heti!”

Taina: ”Istu nyt takaisin alas Yki. Hengitä syvään. Kuulostaa siltä että olet taas lukenut Aamulehteä.”

Yki: ”Puuuh. Mistä tiesit?”

Taina: ”Pelkkä arvaus. Nyt tuli taas niin monta asiaa että ne pitää käydä yksitellen läpi. Rauhallinen ja kylmäpäinen analyysi tosiasioille perusten päihittää monin verroin hetken kiihkossa tehdyt hätiköidyt johtopäätökset. Ensinnäkin mitä tulee siihen velanoton jatkuvaan kasvuun, josta huolehdit, se on asia jota ei ole olemassakaan. Siltä osin voit siis saman tien huokaista helpotuksesta.”

Yki: ”Todellako?”

Taina: ”Katsotaanpa ihan kylmiä talouslukuja. Nykyisen hallituksen budjettikehyksessä vuosille 2014 ja 2015 päätettiin 2,3 miljardin leikkauksista, jotka tulevat aiemmin sovittujen 1,2 miljardin euron leikkausten lisäksi. Näillä leikkauksilla ja niiden lisäksi tehdyillä veronkorotuksilla valtiontalouden alijäämä on painettu vuoden 2015 budjetissa 4,5 miljardiin Vanhasen-Kiviniemen hallitukselta peritystä 8,8 miljardin alijäämästä.”

Yki: ”Siis kun sanot että valtion budjetin alijäämä on pienentynyt, sekö tarkoittaa että velkaa otetaankin entistä vähemmän?”

Taina: ”Kyllä, sitä se juuri tarkoittaa.”

Yki: ”Vaikka taantuma ei ole hellittänyt, vaan ehkä jopa pahentunut?”

Taina: ”Juuri niin. Tai ehkä juuri siksi. Koko Eurooppa on leikannut ja leikannut, mikä on aiheuttanut juuri niitä negatiivisia kysyntä- ja työllisyysvaikutuksia mistä puhuimme aiemmin.”

Yki: ”Eli kun luulimme hoitavamme sairautta jatkuvilla leikkauksilla, saatoimmekin pahentaa sitä?”

Taina: ”Valitettavasti. Mutta menneestä pitää oppia. Hulluutta olisi jatkaa tai kiihdyttää samalla tiellä, jos haluamme tällä kertaa erilaisia lopputuloksia.”

Yki: ”Tuossa on kyllä järkeä, täytyy myöntää. Silti, meidän valtionlainojemme kohtalo huolettaa minua, vaikkei tilanne siis ole niin paha kuin aluksi luulin. Vaikka lainanottomme pieneneekin, markkinoiden luottamus on romahtanut. Suomi on syöksynyt alempaan luottoluokitukseen.”

Taina: ”No tuo on nyt kyllä melkoista liioittelua. Jälleen asioiden kiihkoton analysointi kertoo paremmin mikä tilanteemme on. Kolmesta merkittävästä luottoluokittajasta kaksi antaa Suomelle maailman korkeimman luottoluokituksen ja ilmoittaa luokituksen olevan vakaan. Kolmas luokittaja antaa toisiksi parhaan luokituksen 19-portaisella asteikollaan. Tämän yhden luokituksen muutos parhaasta mahdollisesta toisiksi parhaaseen on tämä mediassa näyttävästi uutisoitu luokituksen pudotus. Edelleen vain 12 maalla maailmassa on yhtä hyvä tai parempi luottoluokitus kuin Suomella.”

Yki: ”Näinkö on?”

Taina: ”Kyllä. Ja mitä tulee markkinoiden reaktioon, valtion lainojen korot ovat alemmat kuin koskaan euroaikana. Tai oikeastaan koskaan. Ne ovat entisestään laskeneet ja alittivat vastikään yhden prosentin tason. Koska inflaatio on sitä korkeampi, reaalikorko on nyt negatiivinen. Tällä hetkellä otetulla lainalla valtio siis itse asiassa tekee voittoa. Voidaan sanoa että efektiivisesti sijoittajat maksavat Suomen valtiolle siitä, että se suostuu ottamaan heidän rahojaan.”

Yki: ”Mitä järkeä tuossa on? Voiko tuo pitää paikkansa?”

Taina: ”Tarkista itse. Tiedot ovat julkisia (valtionvelan korot ja inflaatio). Se kertoo siitä, että sijoittajat ovat huomanneet, että Suomi todistettavasti pystyy halutessaan pienentämään velanottoaan jopa tässä taloustilanteessa. Olemme yksi maailman luotetuimpia lainaajia, ja mielestäni ihan syystä. Me maksoimme sotalainat, sotakorvaukset, viime laman velat. Tämä on siihen verrattuna pientä.”

Yki: ”Hetkinen, olenko väärässä, että tuo tarkoittaa että rahat, joita tarvitaan leikkausten lykkäämiseen nousukauteen, saadaan käytännössä nollahinnalla?”

Taina: ”Olet täsmälleen oikeassa.”

Yki: ”Ja nousukauden alku aikaistuu, tai ainakaan orastava alku ei tyrehdy, kun jätti-irtisanomisia ja leikkauksia ei tehdä nyt kun se olisi kaikkein vaarallisinta?”

Taina: ”Sekin on totta.”

Yki: ”No nyt en keksi enää mitään kysyttävää. Oma päätökseni tuli selväksi. Kiitos paljon hyvästä keskustelusta!”

Taina: ”Kiitos itsellesi. Kaltaisesi äänestäjät, jotka ottavat asioista selvää, ovat todella kullan arvoisia.”